Aforismeja

 

Read Full Post »

NOITARUMPU

Tässä eräs lyhyt tarinani

NOITARUMPU

– Kertomus kaksoisliekkien yhdistymisestä

I

Leila oli tehnyt noitarummun itse, vetänyt poronnahkan puukehikon ympärille ja maalannut kaikki kuvat; hirvi, ylijumala, metsästyksen haltija,  kota, aurinko, poro, lintu, rumpu, ukko ja noita, kaikki olivat nahalla ja niin sen kuului olla.
Mies ei voisi enää salata sydämensä liekkejä eikä tunteidensa paljoa häneltä tämän rummutuksen jälkeen.
Maaginen yö, kuutamo täytenä taivaalla ja aurinko myös korkealla yöttömässä Lapin yössä. Valo melkein kuin päivällä ja taika alkoi tuntua ilmassa sihisevänä ja surisevana äänenä ja kihelmöintinä iholla.
Rummutus alkoi hiljaisena mutta vääjäämättä hän alkoi lyödä lujempaa puolelta toiselle, puolelta toiselle, eteen ja taakse heiluen. Tummat hiukset valahtelivat kasvojen eteen ja luut hyppelivät rummun päällä sinne tänne.
Hurmio alkoi muuttua tiedoksi. Lintu ja susi oli kesytetty, eikä mikään estänyt hänen sydämensä liekkiä ojentautumasta rinnasta ulos. Se lähti etsimään sitä ainoaa miestä joka oli hänen liekkinsä kanssa sama, toinen osa häntä.
Jos se matkaisi toiseen maahan tai ulottuvuuteen, rinnakkaismaailmankaikkeuteen, hänen henkensä voisi tavata miehen, mutta hän voisi pysyä omassa maailmassaan rummuttamassa.
Hänen sielunsa osa vaeltaisi samalla kun hän istui poron taljan päällä. Hänen suustaan pääsee voimallista laulua, joikua ja hänen silmänsä ummistuvat samalla kun rummun piirrokset heräävät eloon.
Hänen palava sielunsa osa matkasi nyt korkealla, tuntureiden yllä. Peurat juoksivat vapaina yön valossa, linnut lehahtivat lentoon tuntiessaan hänen voimansa, hänen liekkinsä  vahvan läsnäolon. Sielu tiesi, että hänen toinen osansa oli kauempana kuin täällä jängällä tai kurussa, tuo toinen osa häntä.
Sielun täytyi lentää yhä korkeammalle ja niin se teki kaipuussaan. Jo liian kauan se on ollut erossa ikuisesta rakkaastaan. Nyt hän on valmis löytämään. Monia elämiä hän on käyttänyt itsensä etsimiseen ja tämä elämä on kuin valmistuminen koulusta. Nyt vihdoin ajan ja avaruuden halki lentäessään se tunsi toisen osansa kutsun.
Se oli huima tunne, kuin hänen oma kotinsa olisi ollut yhtä aikaa aina jossain olemassa ja nyt hän löytäisi sen.
Vauhti oli huima. Maa näkyi alapuolella vaihtelevina maisemina. Puita alkoi olla enemmän, kuuset ja koivikot, järvet ja joet. Maailma alkoi pimentyä etelään mennessä, mutta hänen toisen sielunsa valo alkoi tuikkia kuin majakan valo. Se oli vielä kaukana. Se ei ollut Suomessa, vaan se oli Englannissa. Maisemat muuttuivat ja hän tuli merelle. Edes meren ylittäminen ei vienyt kauan aikaa. Kotka lensi mukana hetken aikaa. Se kertoi olevansa yksi toisen osan voimaeläimistä.
Sielu jatkoi yli vanhojen aarniometsien ja valo hänen edessään alkoi loistaa kuin suuri tähti olisi pudonnut maahan. Toisen osan laulu oli kaunis, ihana, kutsuva.
Ja siellä se oli, hänen toisen osansa. Hänen nimensä sointui kauniina, Leonard. Niin kaunis, niin turvallinen. Sen tunnisti heti omakseen. Se kietoutui hänen ympärilleen ja sisälleen ja hetken aikaa he olivat yhtä. Leonard tunsi Leilan liekin kietoutuvan omaansa. Valot välkkyivät heidän ympärillään.
Rummutus lakkasi. Aikakin lakkasi olemasta. Ei aikaa ollut olemassakaan. Ja sitten sielu oli yhdessä hetkessä takaisin rummuttajassa joka nukahti syvään uneen.

II

Muutama vuosi kului.
Sielujen kohtaaminen oli aloittanut niiden fyysisten ilmentymien vähittäisen  valmistautumisen uuteen tapaamiseen, jälleennäkemiseen.
Sattumusten summa toi Leonardin Lappiin esiintymään ja lomailemaan mökille, joka oli samassa kylässä kuin Leila. Leila oli rummuttanut  miehen luokseen.
He kävelivät toisiaan kohti järven rannalla. Mies tunsi saman kuin  lähemmäs kaksi vuotta sitten. Tunne vyöryi hänen ylitseen aaltona joka peitti kaiken muun alleen. Aalto lävisti hänen kehonsa, mielensä ja sielunsa. Suuri ilo, onni ja autuus valtasi hänet päästä varpaisiin. Pulssi kohosi ja sykkivät vavahdukset saivat melkein häneltä jalat alta.
Tyttö tunsi samoja tunteita katsellessaan muutaman metrin päähän seisahtunutta miestä. He olivat parantaneet itsensä melkein ehjiksi ja yhdessä he parantuisivat kokonaan. Yhdessä he olivat kokonaisia ja voisivat parantaa muita.
He olivat tuosta hetkestä lähtien aina yhdessä. Kaikki oli kristallin kirkasta. Mitkään epäilykset eivät voineet olla heidän välillään koska he olivat samaa sielua. He olivat yhtä.

Leonard ja Leila lauloivat yhdessä. Leila kirjoitti ja maalasi, Leonard paransi ihmisiä. yhdessä he kokivat elämän uutena ja samalla ikiaikaisena tarinana. He olivat saapuneet sydämensä täyttymykseen ja sielunsa täydentymiseen.
Yhdessä ikuisesti.

K.J.R

Read Full Post »

You are beautiful

You are beautiful.

If you would be missed

in this world,

it would be like a rose

without one of

it’s petals.

K.J.R

Olet kaunis,

jos sinä puuttuisit

maailmasta,

se olisi kuin ruusu ilman

yhtä terälehteään.

K.J.R

Read Full Post »

Poems inspired by pictures

Inspiration can derive from many different things. I started to just write down things that came to mind watching these beautiful pictures. I wanted to ‘taste’ english language and to connect some phonetic expression in these pictures and then let the story go on from there.

Rye,

rye,

fragile sepia ground.

Wavering

is my occupation in this life

of mine.

Beauty is always just – –

sliding on the sandbanks of the hopeless shores of

these endless nights

and lying there in the bottom of that ocean of

desperate acts.

There is always someone

who is

pulling someone next to them in a little while

for a little sigh

and

on top of warmth

needing to let the love

be felt,

touched and fed.

But to wake in one’s shameful  morning

of not receiving what one was giving.

-K.J.R

Feather leaves in blue

whispering to me…

bluish and whitish world

whining in pleasure when

little pressures of feather -like strokes

on the skin

makes childish feel good.

K.J.R

White chant from flowers in the sandy fields of self-doubt

and new feelings

of jealousy to the

gorgeous and the

wealthy of the land

continuously

winding my flesh in the ground

toward emptiness

I can’t bear

For it was the dream

I just needed to be a flower just for an eternity

for someone

in the midst of the fields of golden glimmer

meeting my fantasies

knowing me inside out

never wanting to change the day into night

in the gardens of new hope

unraveling my hearts true weight

and warmth

to one’s own pleasure.

-K.J.R

The one

closest is the white flower

and the above is the royal

begging the bottom flowers to

remain in the chain

of conspiracy of the

higher places

of floral

consciousness

waiting that

everything will just

go  away

and one will remain

in the high place of one’s

indolence,

in the reeking

decadence

of everything once good and honest,

pure and immaculate.

These traits lie in the flowers

of those hearts

that are yet to

rule

in the new dawning

of the beautiful mind.

-K.J.R

Pink in the  white flowers,

leaves,

leave me in peace.

Peace leave me in.

In peace leave me.

Pace vincit omnia.

-K.J.R

Read Full Post »

Totuuksien jäljillä ja kiitos isälleni Saulille

Tässä kirjoituksiani vuodelta 1995
Olen kommentoinut näitä silloisia ajatuksiani ja käsityksiäni jos ne ovat muuttuneet tai tarkentuneet.

Eihän henkinen maailma, jos sellainen on olemassa, voi olla aineellisen peilikuva. Ehkä juuri tässä on ajatusvirhe, eihän mikään oikeuta meitä pitämään tätä pientä palloamme jonkinlaisena alkumallina…

Entä jos aineellisen olemassaolon tasomme onkin henkisen -hienoaineisen – luomakunnan jähmeäaineinen jäljennös?
Jos aineelliset planeetat ovatkin ikään kuin tiivistyneitä kuplia valtavan henkisen luomakunnan sisässä? Entä jos ymmärrämme henkiaineiset maailmat ensin olleiksi, ja hengen tiivistyminen paikoittain aineellisiksi “kupliksi” on myöhempi ilmiö luomistapahtumassa.

Näinhän se on mitä varmimmin, sillä kuten olen tämän kirjoituksen jälkeen asioita tutkinut, myös ajatus on olemassa ennen ilmentymistä kuten mikä tahansa energia. Henkinen on olemassa ennen fyysistä olemista.

Todellinen ihminen itse onkin henkiolento ja fyysinen ruumis ympärillä pelkkä kuori, kuin suojavaate.
Huom, tämä silloinen käsitys on rajoitteinen, sillä oikeasti henki, sielu ei ole kehon sisällä vaan on kehon ympärillä ja keho on sielun sisällä. Sielu käyttää kehoa välineenään tässä maailmassa.

Ihmisellä on fyysisen ruumiin lisäksi eetteriruumis, astraaliruumis, mentaaliruumis ja kausaaliruumis, jotka normaalisti sisältyvät fyysiseen ruumiiseen.

Ihmisen kuollessa fyysinen ja eetteriruumis hajoavat, sielu jatkaa vaellustaan astraali-, mentaali ja kausaaliruumiin kanssa.

Jonkin ajan kuluttua, joskus vuosien, tapahtuu ns. toinen kuolema. Astraaliruumis hylätään ja se hajoaa. Sitten hajoaa mentaaliruumiskin. Nukkuva sielu odottaa kausaaliruumissaan, “verhossaan”  jälleensyntymistä uuteen fyysiseen ruumiiseen.

Näistä tiloista on kirjoitettu paljon erilaisia versioita.

Huom, synkronia jälleen toiminnassa ja on ollut jokaisena päivänä elämässäni.  Vilkaisin juuri kelloa (tänään elokuun 1.) se oli 1:11. Nykyään näen hyvin usein luvut  111, 333, 777.

Kiitän isääni Saulia. Hän on varmasti antanut minulle paljon voimia tuolta toiselta puolelta minun aloittaa tämäkin työ.
Isäni oli todella edistyksellinen monella alalla. Meillä oli lapsuusessani ensimmäisenä kulmakunnalla videot kaukosäätimineen (johdon kanssa), videonauhuri, videokamera, sellainen jonka mukana piti kantaa videonauhuria 🙂 Joskus kuvasimme sillä toisiamme veljen kanssa ja kuvassa näimme itsemme ja toistemme läpi jos ei ollut tarpeeksi valoa :D. Me olimme kuin haamuja. Jos isä sai vaikka jonkin uuden kameran, hän pian selvitti kaikki sen eri ominaisuudet ja mitä sillä voi tehdä. Hän näki monet eri sovellusmahdollisuudet joita monet eivät ehkä huomanneetkaan.
Kun internet tuli, hän huomasi sen monet mahdollisuudet ja sanoi että täällä voi tehdä vaikka mitä, ja kuinka oikeassa hän olikaan! Hän tiesi erilaisten koneiden ja aparaattien toiminnan, suunnitteli aina jotain tekemistä ja teki käsillä kauniita esineitä ja toimivia keksintöjä ja ratkaisuja pulmiin. Esimerkiksi siskoni poika ei saanut avaimellaan ovea auki, ja hän teki siihen muutamassa hetkessä jostain taskustaan löytäneestään metallilangasta (jos en väärin muista mistä), sellaisen perän, että poika sai siitä otteen ja sai käännettyä avainta lukossa. Isäni ei jäänyt sormi suussa miettimään vaan teki jotain asian, tilanteen tai ongelman helpottamiseksi ja loi hyvin pienestä jotain käytännöllistä tai kaunista. Välillä me sisarukset olemme ajatelleet että isä oli kuin ihmemies! Hän oli myös sydämellinen, hyvä mies.

Kiitän sinua isä siitä että olet antanut minullekin edistynyttä ajattelukykyä ja innostusta keksintöihin ja käytännön ajattelua myös.
Isä, olet rakas. Kiitos sinulle kaikesta.

Read Full Post »

Energy circulates

Sometimes the events that happen to us lead us to very similar
situations again. The energy circulates. The energy of an accident, a
traumaticing childhood, or a dramatic event such as a death of a loved
one takes us easily to a next event that is in the same energy as the
previous one. People find themselfes in the same kind of energy they are
used to be – even the energy being a bad,destructive one. 

You get away from the bad energy by accepting that you are worthy of
something better in your life. As you think that you are worthy of a
good life with love and happiness, you will attract that energy in you.
If you very easily think things to be bad and that every smallest thing
is going to be for the worst all the time, you just pull this bad energy
into your life. Try think positive and that everything will turn out
the best. This energy is better for you and everyone. One profoundly
important thing is to respect and love yourself inspite of any seemingly
bad thing you have ever done. Forgive yourself and others. It is only
when you love yourself that you can truly love another being and find
the happy, loving, prosperous life you always wanted.

-Katja

Read Full Post »

Planeetan kaipuu

Planeetan kaipuu

Kaunis sininen planeetta
kellui avaruudessa tähtiä katsellen,
niiden luokse kaivaten.
Ne loistivat niin kirkkaasti,
kauniita olivat niiden valot,
joita kirkkaammin se ei koskaan voisi
loistaa.
Se kulki radallaan aurinkoa, tuota valtavaa
valoa kiertäen,
sitä palvoen.
Oi, miksi ne kaikki olivat niin kaukana.
ulottumattomissa,
niin kauniita,
kun se yksin kiisi läpi pimeän kylmyyden.

Ei planeetta tiennyt,
että vaikka tähdet kuinka loistivat,
ei niiden sisällä ollut sellaista elämää
kuin sen sisällä oli.
Ei se tiennyt mitä sisälsi – kokonaisen maailman!
Valtavaa rikkautta ja elämää, jota ei ollut
yhdelläkään noista tähdistä,
niin ainutkertaisen erityinen se oli.
Se ei tiennyt, että nuo tähdet ne olivat yksinäisiä,
eikä se.
Sen sisäinen kauneus ja moninaisuus oli kaikkia noita
kirkkaita valoja kallisarvoisempi.

Miten se saisi tietää totuuden itsestään ?
Ei mitenkään niin kauan kuin se ei tuntisi itseään
vaan katsoisi kaivaten noita kauniita valoja, jotka kauniilta
näyttivät. Se ei tuntisi totuutta ennen kuin tuntisi oman totuutensa
ja näkisi sisälleen, kurottuisi ottamaan selvää todellisesta voimastaan ja
rikkaudestaan.

Voi, kuinka tähdet sen luokse kaipasivatkaan,
tuon kauniin sinivalkoisen pallon,
jota Maaksi kutsutaan.

-Katja

 

Read Full Post »