Vuonna 2005 olen kirjoittanut valosta näin:
Kuvittele itsesi valtavan valon edessä. Olet valo joka kulkee sitä kohti. Et voi olla muuta kuin se mikä olet. Paitsi tässä illuusiossa, jossa valoa on himmennetty keinotekoisesti.
Monilla tavoin te yritätte tasapainoilla valon ja varjon laitamilla. Varjo ei ole oikeastaan muuta kuin tietämättömyyttä tai paremminkin muistamattomuutta nyt siitä, että olette vain valoa. Kaikki varjo on tehtyä, se ei ole totta. Ainoa totuus on valo joka leviää kaikkialle ja lävistää kaiken. Tämän todistaa se, että pimeys ei koskaan jää valon tullessa, vaan katoaa. Piemys ei voi tehdä samaa valolle, koska se ei ole todellisuus, elämä.
Valo on elämä.
Ajattele ja visualisoi valoa paljon ja usein. Tuskan ja surun hetkinä kuvittele valo yllesi ja ympärillesi. Epäuskon ja tunteiden myllerryksessä, kuvittele itsesi tuohon valoon. Rakasta itseäsi ja läheisiäsi ajatellen, että te kaikki olette osia tuosta valosta ja ottamalla huomioon että te kaikki olette joskus olleet pimeässä, mutta ette voi jäädä sinne ikuisesti. Tarvitaan vain yksi pieni reikä vankilanne seinään, josta valo pääsee sisälle. Ja niin sitä voi kasvattaa seinää poistamalla ja rohkeasti valoon katsomalla. Valo tuhoaa kaiken sen mikä ei ole todellista, se sulattaa vihan, syyllisyyden ja pelot. Valo on anteeksianto joka vapauttaa kaiken kaikesta. Valo sisältää kaiken eikä tarvitse mitään, vaan antaa kaiken, luo kaiken ja on kaikki. Mikään ei voi estää valon pääsyä luoksenne, koska todellisuudessa se jo on meissä. Tuo valo on se Jumala, maailma jota etsimme, koti johon palaamme. Tuossa valossa olemme kaikki yhtä.
Anna valosi tulla esiin ja pääset perille pikemmin.
Kun ajattelee sitä, niin huomaa siihen sisältyvän kaksi asiaa:
rakkaus on (toisen ihmisen) lähellä olemista,
rakkaus on lähellä olemista (olemisen tilaa).
Sanaleikki voisi olla: “Rakkaus on olemista lähellä ja lähellä olemista.”
Kun oleminen on sieluna ja valona olemista, niin silloinhan oleminen on rakkautta.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan (pidän lyhyistä ja yksinkertaisista tavoista ilmaista suuria asioita–aforismit) tuo lause “Rakkaus on lähellä olemista” on niin hieno ja moniselitteinen, sillä se vaatii lukijaltaan syvällistä ajattelemista ja paneutumista siihen.
Tässä lisää ajatuksia:
Kun värjäät sieluasi kokemuksilla, alat nähdä sen. Kun eletyn elämän vaikeatkin kokemukset alkavat näyttäytyä sinulle tärkeinä opetuksina ja maailman rakkauden sinulle antamina välähdyksinä elämän tarkoituksesta, alkavat värjätyn sielusi värit kirkastua valoksi, joka tuo sinulle selvyyden omasta itsestäsi, tiestäsi sekä sen onnen ja ilon jota olet etsinyt.