Meillä kaikilla on omat ristimme kannettavana ja omat hyvät asiat elämässämme. Koskaan ei kannata olla kateellinen tai tuomitseva, koska koskaan emme voi tietää koko totuutta kenenkään tilanteesta, elämästä, tunteista ja yleensä siitä mitä on olla tuo toinen ihminen. Joten parempi olisi keskittyä elämään omaa elämäänsä niin hyvin kuin taitaa, mutta anteeksiantaen itselle ja muille jos ja kun ei aina niin hyvin taida elääkään kuin haluaisi. Ja kun toisimme toisille iloa ja apua elämään niin voimme täältä lähtiessämme jonain päivänä katsoa elämän filminauhaa, jossa muuten sitten näkyy miltä tekomme ovat toisesta tuntuneet, niin että siellä voisi olla enemmän niitä hyviä tunteita ja kokemuksia kuin huonolta tuntuvia. Me kaikki pyrimme varmasti parhaimpaamme ja opimme matkalla mitä haluamme sen kautta, että joskus kokeilemme sitä mitä emme halua. Kaikelle on tarkoituksensa, ei pidä menettää toivoaan eikä uskoaan että näin on. Kiitollisuus tuo lisää elämäämme, kiittämättömyys vie sen vähänkin. On hankalaa olla kiitollinen vaikeana aikana mutta juuri silloin olisi hyvä löytää kaikki pienetkin kiitollisuuden aiheet. Itse usein ajattelen että olisi asia voinut mennä huonomminkin, ja jos kukaan ei menettänyt jotain osaa kehostaan tai kuollut, niin aina on toivoa. Toivokaa, uskokaa ja rakastakaa itseänne ja lähimmäisiänne. Tai vaikka lähimmäisenne kissaa jos tuo lähimmäinen tuntuu hankalalta, rakastakaa jotain mitä on helppo rakastaa, ja vähitellen voi siirtyä rakastamaan sitäkin mikä tuntuu vaikealta rakastaa..
Se on todellista ehdotonta rakkautta.
Dreams of Movies 